Kun otetaan huomioon, että EU:n terveysbudjetti on noin 4 miljardia euroa (vuoden 2024 alussa sovelletun 1 miljardin euron vähennyksen jälkeen) ja että mielenterveysongelmien kustannukset ovat yli 600 miljardia euroa vuodessa (yli 4 prosenttia EU:n BKT:stä), vaikuttaa järkevältä osoittaa näihin peruutuskustannuksiin liittyvä määrä (ja se näyttäisi olevan suurempi kuin 10 miljoonaa euroa, joka on jo osoitettu mielenterveyden edistämiseen yhteisöissä painottaen haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, kuten lapsia, nuoria ja maahanmuuttaja- tai pakolaisväestöä). Korostetaan vain, että huomioon otettaviin kustannuksiin sisältyvät välittömät (esim. sairaanhoitopalvelut, sairaalahoidot, lääkkeet jne.) ja välilliset (esim. tuottavuuden menetys, työkyvyttömyys, varhaiseläke jne.) kustannukset. Kustannukset jakautuvat useisiin eri ryhmiin, joista korostan seuraavia: 1) Potilaat, joilla on vakavia mielenterveyshäiriöitä, joiden kustannukset vaihtelevat hyvin vakavuuden mukaan. 2) Dementiaa sairastavat henkilöt, joilla on suurimmat kustannukset henkilöä kohti. 3) Masennuspotilaat, joiden osuus psyykkisten sairauksien kokonaismenoista on 44 prosenttia. 4) Työmarkkinoilta syrjäytyneet henkilöt, jotka lisäävät välillisiä kustannuksia (esim. alhainen tuottavuus, psyykkisistä häiriöistä johtuva syrjäytyminen työmarkkinoilta jne.). 5) Potilaat, joilla on yleisiä mielenterveyshäiriöitä (masennus, ahdistuneisuus ja somatisaatiot). Kun paheneminen, että henkisiä ongelmia havaitaan nuoremmilla ja nuoremmilla ikäryhmillä.